Minulla on oikeassa silmässäni keskuslaskimotukos. Näin lääkärit sanovat. Alkuperäistä syytä tukokseen ei vielä tiedetä. Olen 32-vuotias mies ja elän kohtuullisen terveellisesti. Jos olisin 60-vuotias tai ylitse lääkärit eivät ihmettelisi juurikaan, mutta ainakin vielä tässä piilee ratkaisematon mysteeri. En tosin ole täysin yksin, sillä netistä etsimällä löytyy kyllä kohtalotovereita (englanniksi Central Retinal Vein Occlusion, eli CRVO).

Lähdin kirjoittamaan tätä blogia, koska silmä ja sen aiheuttamat vaivat tuovat elämääni huolta ja ahdistusta ja haluan purkaa niitä jollakin tavalla. Vakavasti sairastuneet käpertyvät monesti itseensä ja alkavat elää yhä enemmän oman napansa ympärillä, ja tästä kärsii usein koko lähipiiri. Avioliitotkin voivat päättyä sairauden vuoksi eroon. En halua vaivaani salailla, mutta en toisaalta liikaa lähipiiriänikään rasittaa. Kuitenkin minulla on kova tarve käsitellä ongelmaani. Aikaisemmin elämässäni, kriisikohdissa, olen turvautunut kirjoittamiseen. Se on selkeyttänyt ajatuksia. Nyt päätin taas aloittaa kirjoittamisen blogi-muodossa. En etsi yleisöä, mutta toivon että ehkä jotakuta vastaavan vaivan kanssa painivaa kirjoitukseni voisivat jotenkin auttaa.

Silmän keskuslaskimotukoksen takia silmänpohjaan kertyy nestettä, mikä aiheuttaa turvotusta. Näiden takia oikean silmän näkökykyni on merkittävästi huonontunut. Vasen täysin terveen silmän näkökyky on 1,2 kun taas oikean silmän vain 0,1. Huonolla silmällä maailma on pimeämpi ja sumuisempi, eikä mikään näy tarkasti. Käyttäessäni molempia silmiä pärjään päivittäisissä askareissa kuten ennenkin, mutta huonon näön "tuntee" kokoajan, ja ongelma palaa mieleen heti kun hengähtää päivittäisistä kiireistä. Tunnelmat vaihtelevat, toisena hetkenä kiroan silmäni ja tekisi mieli repiä se irti, mutta toisena olen erittäin kiitollinen että saan elää hyvää elämää kaikista vaivoistani huolimatta.